Biocolour_exhibition_Arktikum_MarkoJunttila_2021-3-1024x682.jpg

Tutkijat näyttelyresidenssissä

Biovärit – Tutkimuksia kestävästä väristä näyttelyssä järjestettiin residenssi, joka mahdollisti useiden BioColour-hankkeen tutkijoiden työskennellä ja tavata yleisöjä näyttely-ympäristössä. Tutkijaresidenssi tarjosi ainutlaatuisen, matalan kynnyksen tilaisuuden tutkijoiden ja yleisön kohtaamisille sekä oivalluksille ja keskusteluille bioväriaineista. Tässä blogikirjoituksessa muutamat tutkijat jakavat kokemuksiaan residenssiviikoistaan.

Vietin näyttelyresidenssissä viikon ennestään tuntemattoman projektityöläisen kanssa ja poistuin pariakin uutta ystävää rikkaampana. Vaikka olen ollut BioColour-projektissa mukana jo pari vuotta, opin silti paljon uutta ennen kaikkea kasveista, värisävyistä ja Suomessa olemassaolevasta värjäys- ja värjärikulttuurista. Näyttelyssä tapasin guatemalalaisen naisen, joka kertoi, miten heilläkin käytetään paljon kasveja värjäykseen ja kuinka hän yllättyi tästä kulttuurisesta yhteydestä. Erään teini-ikäisen kanssa ihmettelimme bakteereilla tuotettua kirkasta pinkkiä (”Luulin, että luonnonväreistä saa vain sellaisia asiallisia värejä”). Isä, joka tuli kolmen lapsensa kanssa pyörällä, pohti värien mahdollisuuksia perinnerakentamisessa. Henkilökohtaisesti Arktikumissa nivoutuivat yhteen lapsuudesta saakka läsnä olleet luontoharrastukset, kotiseutu ja lukioaikainen työpaikkani taidegalleriassa. -Johanna Yli-Öyrä, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos

IMG-20211024-WA0036-1024x768.jpg
Riikka Alanko kieputtamassa bioväriainesateenkaaria luonnonväriaineilla värjätyistä langoista. Kuva Satu Rajala.

On hämmästyttävää, miten monista näkökulmista ihmisillä saattaa olla yhteys bioväriaineisiin, ja miten moninaisia merkityksiä niihin liittyy. Näyttelyssä oli ainutlaatuinen mahdollisuus kohdata ihmisiä ja keskustella kestävien väriaineiden merkityksestä heidän kanssaan matalalla kynnyksellä. Keskusteluja syntyi muun muassa elintarviketieteitä opettavan henkilön kanssa elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisestä väriaineiksi, paikallisen viljelijän kanssa värimorsingon kasvatuksesta, ranskalaisen muotoilijan kanssa merilevästä sekä biomateriaalien värjäämisestä, sekä biologianopettajan kanssa lähiluonnon ja väriaineiden yhteydestä. Puhumattakaan keskusteluista itse väreistä, joita on aikaansaatu bioväriaineilla! Perinteiset murretut sävyt herättivät kokemuksia tuttuudesta ja kauneudesta, ja kirkkaat hämmästelyä ja uteliaisuutta. Moni toivottavasti heräsi katsomaan bioväriaineita uusin silmin. – Riikka Alanko, näyttelykoordinaattori, Helsingin yliopisto

Biocolour_exhibition_Arktikum_MarkoJunttila_2021-305-682x1024.jpg
Johanna Yli-Öyrä ja Josefiina Vanne tarkastelevat kuvia bioväriaineiden toksisuustestauksessa ilmenneistä solumuutoksista. Kuva Marko Junttila.

Näyttely kokosi hienosti eri näkökulmia aiheeseen. Näyttely laajensi tietämystäni bioväriaineista ja opin paljon uutta myös muiden tutkijoiden työstä. On hienoa huomata, miten eri alojen asiantuntijat ja monitieteinen tutkimus yhdessä edistävät bioväriaineiden kehitystä. Kuluttajien näkemyksistä kiinnostuneena oli mukavaa päästä kuulemaan vierailijoiden ajatuksia bioväreistä. Näyttelyvieraita ihastutti ja samalla hämmensi luonnonväriaineilla aikaansaadut moninaiset värisävyt. Toivon näyttelyn herättäneen laajemminkin keskustelua luonnonväriaineisiin liittyvistä mielikuvista. -Josefiina Vanne, tutkimusavustaja, Helsingin yliopisto

Näyttely oli visuaalisesti näyttävä ja todella informatiivinen! Näyttelyssä esiteltiin biovärejä ja niihin liittyviä sovelluksia melkoisen laaja-alaisesti ja myös itselle löytyi uutta opittavaa ja tutkittavaa. Näyttelyvieraiden keskuudessa mielenkiintoa herättivät muun muassa esillä olevat värjäykseen käytettävät kasvit ja video, jossa esiteltiin indigolla värjäystä. Tietyt teemat, kuten esimerkiksi väriaineiden kierrätettävyys tai kasvivärjäys, olivat joillekin näyttelyvieraille tuttuja ja moni oli kovin ilahtunut siitä, että biovärejä tutkitaan tosissaan. Tämä innostus jäi residenssiviikosta päällimmäisenä minun mieleeni.
-Peppi Toukola, tekninen avustaja, Helsingin yliopisto

Jaa
FacebookTwitter