Keväällä 2020, kun koko maailma vetäytyi, minä aloin kaipaamaan projektia, jota voisin työstää kotoa käsin. Olin jo jonkin aikaa halunnut sukeltaa luonnonvärien maailmaan. Melko helppoina ja turvallisina ne sopivatkin kotityöskentelyyn täydellisesti. Näiden luonnon prosessien seurassa eläminen on luonut yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tänä eristäytymisen aikana, se on ollut erittäin arvokasta. Kuva: Sipulinkuorilla (Allium cepa) värjättyä pellavaa

Emme voi koskaan täysin eristäytyä maailmasta; sulaudumme siihen aivan kuten värit sulautuvat ympäristöönsä. Väri ei ole koskaan yksin, se yhtyy ympäröiviin sävyihin ja kommunikoi naapurivärien kanssa. Se syntyy yhteydessään ympäröivään maailmaan. Kuva: Luonnonväriaineilla värjättyä villaa

Muoti- ja tekstiiliteollisuus käyttää valtavia määriä kemikaaleja. Luonnonväriaineet tarjoavat ekologisemman vaihtoehdon synteettisille väriaineille. Ne myös tarjoavat meille kiehtovan mahdollisuuden pohtia uudelleen suhdettamme ympäröivään aineelliseen maailmaan. Kuva: Sukkapaletti, luonnonväreillä värjättyjä sukkia (polyamidi)

Unohdan usein, että synteettiset väriaineet ovat olleet käytössä vasta vajaat 200 vuotta ja sitä ennen luonto on ollut ainoa värin lähteemme. Kuva: Värimatara, krappi (Rubia tinctorum).

Luonto pitää monet värit itsellään, esimerkiksi monien kirkkaimpien kukkien ja marjojen värit eivät pysy kankaassa pitkään; ne haalistuvat tai kuluvat pois. Ilahduttavan monet niistä saadaan kuitenkin ‘säilöttyä’ tekstiileihin. Kuva: Kuivattuja appelsiininkuoria

Luonnonväriaineet tarjoavat ainutkertaisia aistikokemuksia; orgaaniset värjäyksen ainekset tuoksuvat, näyttävät, tuntuvat ja käyttäytyvät eri tavalla kuin synteettiset väriaineet. Kuva: Söin vihdoin joululahjaksi saamani pähkinäsekoituksen, ja käytin kuoret värjäykseen.

Avokadon siemenillä ja kuorilla värjättyjen sukkien (polyamidi) jälkipesut

Luonnonväriaineet ovat kuin vuosikertaviini. Ne ovat luonteikkaita ja hienovaraisia verrattuna synteettisiin väriaineisiin, eivätkä ne ole koskaan täysin samanlaisia. Jokainen luonnonvärierä on yksilöllinen, lukemattomien tekijöiden summa, kasvin kasvuympäristöstä värin uuttotekniikkaan. Kuva: Keltasauramo (Cota tinctoria).

Mistä on luonnonvärein värjätty tekstiili tehty? Taimien itämisestä siihen hetkeen, kun viimeinen värimolekyyli maatuu takaisin maahan, mahtuu kokonainen maailma: kasvua, kukintaa, pölyttäjähyönteisiä, sadonkorjuuta, työvälineitä, ainesten sekoitusta, kemiallisia reaktioita, huuhtelua, kuljetusta, pukeutumista, pesemistä, haalistumista, ja niin edelleen. Luonnonväriaineilla värjätyn tuotteen elinkaari on kiehtova, erilaisista prosesseista ja toimijoista koostuva verkosto. Kuva: Sipulinkuorilla (Allium cepa) värjättyä pellavaa

Värjääjälle jokainen kohtaaminen luonnonvärin kanssa on ainutlaatuinen. Onnistuminen vaatii muutakin kuin reseptin tuntemisen; värjääjän täytyy tarkkailla huolellisesti prosessin etenemistä ja ennakoida sen tarpeet - ‘neuvotella’ sen kanssa. Kuva: Heijastumia ‘Pat’-kyypistä

Luonto ei noudata meidän aikataulujamme. Luonnonväriaineiden kanssa työskentely vaatii erilaiseen rytmiin totuttautumista. Se voi vaikuttaa hitaalta ja työläältä verrattuna synteettisten väriaineiden kanssa työskentelyyn. Luonto ei ole kuitenkaan hidas eikä nopea, vaan se ottaa tarvitsemansa ajan. Se ei koskaan odota eikä sillä ole koskaan kiire. Se ei ole koskaan valmis, vaan aina muodostumassa. Kuva: Morsingolla (Isatis tinctoria) värjättyjen sukkien (polyamidi) päällevärjäys väriresedalla (Reseda luteola).

Kasvit imevät itseensä aineita maaperästä, ilmasta ja vedestä. Auringonvalon energian voimin se sitoo nämä elintärkeät aineet itseensä. Joillain (ei sukulais-) lajeilla tämä prosessi johtaa myös indigon (värittömän) esiasteen tuotantoon. Tähän muotoon sininen väri piiloutuu vihreissä kasvin osissa; sen esiin tuominen on ollut indigovärjäreiden vaalittu salaisuus jo vuosisatojen ajan. Kuva: Väritatar (Persicaria tinctoria).

Indigovärjäyksen perinteinen menetelmä on kiehtova. Moderni värjäri käyttää joko kemikaaleja tai nopeita orgaanisia pelkistäjiä kuten fruktoosia, mutta perinteinen menetelmä perustuu bakteeritoiminnalle. Tekniikka on jokseenkin samankaltainen kuin fermentoitujen ruokien ja juomien valmistus. Fermentoitu indigokyyppi muodostuu erilaisista bakteeriyhteisöistä. Mikrobit eivät tuota indigoa, vaan tuottavat värjäykseen vaadittavat kemialliset reaktiot. Fermentoitu kyyppi on siis kirjaimellisesti elossa. Kuva: ‘Billie’, orgaaninen fruktoosikyyppi värimorsingolla (Isatis tinctoria).

Indigo-värjättyjä näytteitä

Jatkuva huolenpito erottaa fermentoidun kyypin kanssa työskentelyn muista värjäystekniikoista. Jos haluaa, että kyyppi pysyy toimintakykyisenä, sitä täytyy hoitaa päivittäin - huolimatta siitä, kuinka usein sitä käytetään tai käytetäänkö ollenkaan. Tämä jatkuva huolenpito luo erityisen, joskus hieman hassunkin, suhteen värjääjän ja kyypin välille. Minä esimerkiksi nimeän kyyppini ja juttelen niille. Kuva: ‘Frank’, fermentoitu kyyppi (Indigofera tinctoria), joka sisältää värimataraa (Rubia tinctorum) ja vehnälesettä.

Hapettuneen indigon (Indigofera tinctoria) roiskeita

Fermentoitu indigokyyppi voi säilyä toimintakykyisenä jopa kuukausia, mutta se edellyttää huolenpitoa - bakteereita täytyy esimerkiksi ruokkia. Kyypit vaativat hoitoa ja sitoutumista. Värjääjän päivittäisiin tehtäviin kuuluu kyypin sekoittaminen,, bakteerien ruokkiminen, pH:n ja lämpötilan mittaaminen ja säätäminen sekä tuoksun, pintakuplien ja muun ulkonäön tarkkailu. Kuva: Pelkistyneen kyypin pinta.

Mihin kyyppini loppuu ja mistä minä alan? Bakteerit käsieni iholta sekoittuvat kyypin bakteerien kanssa. Mikrobiyhteisö pysyy ‘värjäysvalmiudessa’ vain jos pidän siitä huolta. Mutta elämä kyypissä ei kuole vaikka lopettaisin siitä huolehtimisen. Silloin vain bakteerien keskinäinen dynamiikka muuttuisi ja muut kuin indigoa pelkistävät mikrobilajit ottaisivat vallan. Kuva: ‘Billie’, orgaaninen kyyppi, joka koostuu indigosta (Isatis tinctoria, värimorsinko) ja fruktoosista.

Luonnonväriaineet eivät ole valmiita, vaan osa elämän jatkuvaa virtausta, niin kuin kaikki elollinen. Kaikella luonnosta peräisin olevalla on oma uniikki historiansa. Valitessamme värimme luonnosta, meistä tulee osa tätä kertomusta. Luonnonväriaineet ovat sekä paikallisia että universaaleja, samanaikaisesti ikivanhoja ja nykyaikaisia. Niiden mukana luomme yhteyden sekä omaan kulttuurihistoriaamme, että koko maailmanlaajuiseen ekosysteemiiin. Kuva: Indigolla (Isatis tinctoria & Indigofera tinctoria) ja väriresedalla (Reseda luteola) värjättyä villaa.

Isolation in Colours

Pirita Lauri on tohtorikoulutettava Aalto-yliopiston Muotoilun laitokselta, Fashion and Textile Futures -tutkimusryhmästä. Laurin väitöstutkimus ‘Living Matter as a Textile Design Medium’ keskittyy tekstiilin valmistus- ja muokkausmenetelmiin, joissa käytetään eläviä organismeja, kuten bakteereja. Tutkimus yhdistää näkökulmia sekä modernin synteettisen biologian kentältä että tekstiiliperinteistä. Ennen BioColour-tutkimusprojektia Lauri on ollut mukana NewSilk (2017-2020) ja Crops4Luxury (2018-2019) hankkeissa.

Keväällä 2020 COVID19 pandemian iskiessä Lauri ideoi kasvivärjäysprojektin, jonka voi toteuttaa kotikeittiössään. Systemaattisen tutkimuksen sijasta kotona työskenteleminen ja projektin kanssa eläminen johti intiimiin suhteeseen väriaineiden ja prosessien kanssa, suhteeseen, jossa esimerkiksi kyypit saivat nimet . ”Isolation in Colours” esittelee tämän kuuden kuukauden kotivärjäysprojektin Laurin valokuvien ja työpäiväkirjaotteiden kautta.

pirita.lauri@aalto.fi